• Sanoitukset

    Ohessa esimerkkejä lauluteksteistäni. Jos haluat minulta tilauslyriikan, ota yhteyttä info (ät) positiveplanet.eu

    Rakkauden päättäjäiset

    san. Taina Laane, säv. Minna Miettinen

    Jospa mulla kädessä ois päättötodistus

    tarinasta tästä meidän niin

    Saisin yrittämisestä täydet kymmenen

    hoivataidoistakin stipendin

     

    Mutta kyllä tiedän, että pelkkä kuutonen

    on ilmaisutaito rakkauden

    Eihän kukaan pysty tunteitani arvaamaan

    jos mä niistä aina vaikenen

     

    Istutaan hetki sohvan reunalla,

    kuvitellaan syliin punaisia ruusuja

    Muistathan, rakkaus on silti kaunista

    vaikkei se ois ikuista

    Rakkauden päättäjäiset meidän olohuoneessa,

    pyjamat vain iltapukuina

     

    Sinä saisit reippaudesta ysi plussia

    huolet kannoit hartioillasi

    Suojelunkin taidosta sut voisi palkita

    joskus teit sä kaiken vuokseni

     

    Laiskanläksy suurin tulis läheisyydestä,

    kosketustakin mä kaipasin

    Päättäjäisissä ei enää mistään syytetä

    malja uudelle, se oottaa jossakin

     

    Istutaan hetki sohvan reunalla,

    kuvitellaan syliin punaisia ruusuja

    Muistathan, rakkaus on silti kaunista

    vaikkei se ois ikuista

    Rakkauden päättäjäiset meidän olohuoneessa,

    pyjamat vain iltapukuina

     

    Kun särkyneet rakastaa

    san Taina Laane säv Petri Aho

    Jos olisimme kaksi posliiniastiaa

    isoäidin keittiön hyllyllä, olisimme ne, 

    jotka nähneet on historiaa

    Minä olisin kannu, se sirolinjainen,

    joka väsynyt on näihin vuosiin juhlien,

    sä oisit sininen kulho, kestänyt kuumuuden

    Ei säröjämme nää

    mut ne voi tuntee, 

    jos pintaa silittää

    Kun särkyneet rakastaa

    se tekee ehjäksi tai murtaa kokonaan

    Kun särkyneet koskettaa

    haavat paranee tai aukee uudestaan

    Kun särkyneet rakastaa   

    Jos olisimme kaksi posliiniastiaa
    isoäidin keittiön hyllyllä, me olisimme ne, 
    jotka vangiks jäi ylpeyden

    Minä seisoin hiljaa, tuskin mitään pyytäen,
    vaikka ikävöin niin helliin käsiin rakkauden, 
    sä tyhyyttäsi vain soit, menneeseen kaivaten

    Ei säröjämme nää

    mut ne voi tuntee, 

    jos pintaa silittää

    Kun särkyneet rakastaa

    se tekee ehjäksi tai murtaa kokonaan

    Kun särkyneet koskettaa

    haavat paranee tai aukee uudestaan

                   

    Pitele mua, pitele mua varovasti

    Kun särkyneet rakastaa

    se tekee ehjäksi tai murtaa kokonaan

    Kun särkyneet koskettaa

    haavat paranee tai aukee uudestaan

    Kun särkyneet rakastaa

    Viaton 

    san. Taina Laane säv Petri Aho 

    Juuri nyt lapsi jossain syntyy

    keskelle joulun valojen

    Kasvonsa äitii kohden kääntyy

    antautuu keinuun sylien

     

    Ensi lumi sataa ylle kaupungin

    Löydän taas ihmeeseen takaisin

     

    Maailma näytti ihmisen varjon

    hylkäsi vuosiks sylistään

    Vinoksi käänsi hymyni aidon

    sen joka ihmeet ymmärtää

     

    Ensi lumi sataa ylle kaupungin

    Löydän taas ihmeeseen takaisin

     

    Taaksepäin täytyi tietä kulkee

    Hiljaisin kuulla itsessään

    Suru viimein lohduksi aukee

    Ihmeen sen keskeltä nään

     

    Ensi lumi sataa ylle kaupungin

    Löydän taas ihmeeseen takaisin

     

    Ensi lumi sataa ylle kaupungin

    Löydän taas ihmeeseen takaisin

     

    Poika, joka piirsi lohikäärmeen

     san. Taina Laane säv. Petri Aho 

    Olipa kerran poika, joka piirsi lohikäärmeen

    Peto eloon heräs, nosti tahdon vaille jääneen

    Peto oli nälkäinen ja vaati  poikaa piirtämään oman maan ja sinne monta ystävää

    Eikä peto pidä mistään, mitä poika koittaa piirtää

    Miten kuljetaan, läpi kuolemanlaakson?

    Miten uskotaan epämääräiseen toivoon?

    Viiva kerrallaan, viiva kerrallaan

     

    Olipa kerran poika, joka haastoi lohikäärmeen 

    Kynä vain aseenansa, kävi taistelujen ääreen

    Petoo hengiltä ei saa eikä voi kesyttää, kanssa sen oppia voi elämään

    Joskus peto pitää jostain, mitä poika koittaa piirtää

    Miten kuljetaan, läpi kuolemanlaakson?

    Miten uskotaan epämääräiseen toivoon?

    Viiva kerrallaan viiva kerrallaan                                                            

    Olipa kerran poika, joka piirsi lohikäärmeen 

    Olipa kerran poika, joka tunsi lohikäärmeen