TAINA LAANE

Peppi ratkaisee

loka
17

 

Proud red haired little girl with her arms crossed

Ratkaisukeskeinen aikuinen on oman maailmansa Peppi Pitkätossu – hän ymmärtää ilon ja viihtymisen voiman, hän kyseenalaistaa turhantärkeyden, hän voi tehdä epätyypillisiä arjen ratkaisuja, hän saa ystävyydestä supervoimia, hänellä on rohkeutta kyseenalaistaa omaa toimintaansa ja hänellä on rinnassaan inhimillinen sydän.

Ratkaisukeskeisyydestä on helppo puhua lässyttäen, mutta liian lempeä puhe ei tee menetelmälle oikeutta. Ratkaisukeskeisyys on oikeasti peppipitkätossumainen, jopa anarkistinen menetelmä, joka vapauttaa ihmiset totutuista ajatusmalleista sekä asiantuntijavallan kaavoista ja auttaa heitä ajattelemaan itse, konkreettisesti, luovasti ja yhteistyössä.

Ratkaisukeskeisyyden juuret ovat Milton Eriksonin luovissa terapiamenetelmissä sekä 80-luvun Milwaukeessa, Brief Family Therapy Centerissä, jossa terapeutit alkoivat luoda silloin hyvin radikaalia uutta lähestymistapaa. Ratkaisukeskeisyys oli radikaalia, koska se vapautti terapiaan tulevat asiakkaat terapeutin tekemiltä tulkinnoilta. Ratkaisukeskeinen terapeutti ei määritellyt ulkoapäin, diagnosoinut ja pistänyt asiakasta mielessään johonkin luennolla opittuun kategoriaan vaan kysyi asiakkaalta, miten hän koki asiat, mitä hän toivoi ja miten hän oli aiemmin elämässään selvinnyt hankalista tilanteista. Lisäksi terapeutti pyrki aidosti arvostamaan näitä asiakkaan ratkaisuyrityksiä sekä hänen elämänkatsomustaan ja elämänkokemustaan.

Itse opetan nykyisin ratkaisukeskeisyyttä lähinnä opettajille ja muille lasten kanssa työskenteleville. Aivan samalla tavalla ratkaisukeskeisyys voi vapauttaa lapset aikuisten kaavamaisesta ulkoapäin määrittelyistä ja tekee heistä toimijoita, joilla on viisautta itseään koskevissa kysymyksissä. Aikuiset ratkaisukeskeisyys vapauttaa aikuisuusroolista aitoon inhimilliseen läsnäoloon. Samoin kuin ratkaisukeskeinen terapeutti, vastuullinen aikuinen voi tietoisesti pistää hetkeksi sivuun kaikkitietävän roolinsa ja kysyä ja kuulla aidosti lapsen näkemystä hänen omista asioistaan. Tällöin lapsi tulee kuulluksi, avautuu yhteistyöhön ja tilanteessa luodut ratkaisut ovat yleensä suoraan lapsen maailmaan sopivia, lapselle ymmärrettävissä olevia.

Valtarooleihin tottuneet aikuiset voivat aluksi olla ratkaisukeskeisyyden kanssa pulassa. Saavatko lapset siis itse päättää? Entä sitten, kun he toimivat väärin? Miten he oppivat maailman säännöt, jos heitä ei rangaista? Entä rajattomat kakarat, miten he ymmärtävät, miten maailmassa toimitaan, jos kaikesta vain keskustellaan?

Syvällä ratkaisukeskeisyyden ytimessä on aina kysymys yksilön vastuusta. Kun emme pakota ulkoapäin, vaan kuulemme oikeasti ja etsimme yhdessä ratkaisuja, jokainen osapuoli joutuu miettimään omaa osuuttaan asiassa. Tällöin voi syntyä aitoa muutosta sen sijaan, että lapsi tottelee kun aikuinen on näkyvissä (rangaistuksen pelossa tai palkkion toivossa), mutta sisimmässään kuitenkin tahtoo toista ja näin sulkee osan itsestään näkyvistä (mikä entisestään lisää kuilua aikuisen ja lapsen välille).

Täydellisestä anarkiasta ratkaisukeskeisyyden erottaa selkeästi se, että siinä on aina reunaehdot. Lähtökohta on, että kunkin yhteisön pelisäännöt on yhdessä määritelty ja käyty lävitse. Läpi käyminen tarkoittaa, että on mietitty, mitä hyötyä sääntöjen noudattamisessa on jokaiselle, miten hyvää yhteistyötä juhlistetaan ja mitä tapahtuu, jos joskus sääntöjen noudattaminen menee pieleen? Reunaehdot on myös määritelty jokseenkin peppipitkätossumaisesti. Se tarkoittaa, että vain todella tärkeät asiat on rajattu säännöillä ja muuten keskitytään siihen, mitä saa tehdä, miten voi viihtyä ja tuntea olonsa hyväksi. Tällöin energiaa vapautuu yhteistyöhön ja toisaalta ne tärkeimmät säännöt on helppo muistaa, ne tuovat taustalla selkeää turvaa. Tärkeitä sääntöjä voivat olla vaikkapa toisen kehon, mielen ja omaisuuden kunnioittaminen sekä kiusaamiseen (opettajan tai oppilaan) puuttuminen välittömästi. Työrauhaakin voidaan pohtia siitä näkökulmasta, mitä taitoja siihen tarvitaan ja mitä kaikkea täällä voi kuitenkin tehdä, miten kukin voisi auttaa työrauhan pitämisessä ja miten sitten sitä juhlistetaan, kun on koko viikon jaksettu. Pieni, aito juhlistaminen tai palkkio riittää,

Käyttäytymisen häiriöissä on aina kysymys kommunikaation ja yhteistyön ongelmasta, johon lapset ja nuoret tarvitsevat apua ja ohjausta kovakätisen rangaistuksen sijaan. Jos he tarvitsevat rajoista turvaa, se tarkoittaa ystävällistä jämäkkää toiminnan rajaamista, ei huutamista, syyttämistä, kostamista tai aikuisen vallan alleviivaamista. He tarvitsevat apua tilanteen uudelleenjäsentämiseen ja hyvittämiseen, jotta he voivat sisäistää identiteetin, jossa he ovat hyviä, hyväksyttyjä, inhimillisiä myös virheineen sekä kykeneviä hyvittämään, saamaan ja antamaan anteeksi. Jos hankalaan tilanteeseen liittyy lapsen häpäisemistä, pelottelua, henkistä tai fyysistä väkivaltaa, se nostattaa lapsessa vihaa sekä aiheuttaa sen, että he aktiivisesti haluavat välttää tilanteeseen liittyviä muistoja, mikä estää heitä muuttamasta käytöstään. Jokaisessa koulussa tai perheessä pitäisi olla saatavissa apua niin, että jos yhden lapsen tai aikuisen voima loppuu, jollakin on sitä lainata, ja sen turvin voidaan ratkaista kaikki tilanteet rauhassa, jämptisti ja ystävällisesti.

Silti ratkaisukeskeisyys ei todellakaan päästä lapsia, nuoria ja aikuisia helpolla. Kärjistyneessä tilanteessa yleensä jokaisella on osansa asiassa, jokaisen vastaantuloa tarvitaan, mutta jokainen voi lähteä pienestä askeleesta toimimaan toisin ja huomaamaan, miten helpottavaa se voi olla.

On totta, että ratkaisukeskeisyyteen kasvaneista lapsista voi tulla aikuisia, jotka vastustavat pakkovaltaa. Jonkun mielestä se voi olla ”auktoriteettiongelma”. Itse ajattelen, että heistä voi kasvaa aikuisia, jotka ovat oppineet toimimaan yhteistyössä, kuulemaan toista ihmistä, ymmärtämään monia näkökantoja, etsimään luovia ratkaisuja ja uskomaan omaan viisauteensa. He ovat kenties myös oppineet, että luovuus, leikillisyys ja ihmisyys ovat elämän suola ja valta ei tee aidosti onnelliseksi – vain yhteistyö tekee.

 

 

Arki ja suhteet, ratkaisukeskeisyys , Kommentit pois päältä artikkelissa Peppi ratkaisee

Comments

Comments are closed.